lauantai 24. helmikuuta 2018

Valtaoja ei petä

Esko Valtaojaa on tullut luettua paljon, blogiin olen näköjään kirjoittanut kahdesta kirjasta aiemmin. Kohti ikuisuutta on Valtaojan tuorein julkaisu, ostin sen pojalleni joululahjaksi syksyn kirjamessuilta. Sain sen tietenkin lainaksi ja luin nopeasti.


Valtaoja ei petä. Hän kirjoittaa samaa kirjaa yhä uudelleen, samoista avarista perspektiiveistä hän tarkastelee nykyisyyttä, mennyttä ja tulevaa. Mutta koska hän kirjoittaa hyvin, minä jaksan lukea yhä uudelleen.

Jos jotain uutta positiivista haluaa tähän laittaa noiden kahden edellisen bloggausten jatkoksi, se voisi olla Valtaojan sinnikäs mieltymys taiteeseen: kaikissa hänen teksteissään näkyy aito usko ja innostus siihen, että musiikki, runous, kirjallisuus, kuvataide ja sen semmoiset ovat hienoja ja merkityksellisiä asioita ihmisen elämässä.

Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta
Ursa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!