Korhonen haluaisi mm. vähentää opettajajohtoisuutta, lisätä valinnaisuutta jotta jokaiselle oppilaalle tulisi mahdollisuus onnistumisen kokemukseen, pienentää akateemisten aineiden ylivaltaa, ottaa tietotekniikka entistä paremmin käyttöön kouluissa, ja muuttaa oppimisympäristöt kauniimmiksi ja terveemmiksi. Hyviä ajatuksia ihan jokainen.
Korhonen opettaa alakoulussa, mutta jokainen ajatus sopii yhtälailla yläkouluun kuin lukioonkin. Tärkein anti pamfletissa on minulle se, että se pistää miettimään: olenko ajatellut tuota ja tuota asiaa, miksi teen niin kuin teen, voisiko olla toisin. Jokaisen opettajan tulisi kyetä vastaamaan, miksi luokassa istutaan niin kuin istutaan, miksi käytetään niitä opetus- ja oppimismetodeita kuin käytetään, miksi luokka näyttää siltä kuin näyttää. Eikä pidä alistua siihen ettei ole rahaa tai muita resursseja tai että ennenkin on tehty näin.
Tiedän, ettei tilanne ole ihan niin huono kuin Korhonen kirjoittaa: iso osa opettajista osaa todellakin vastata noihin edellä mainittuihin kysymyksiin eikä nykykoulu ole ollenkaan niin 1800- lukulainen kuin Korhonen väittää - tai eihän hän niin väitä, hän provosoi ja kärjistää, niin kuin pamfletissa kuuluukin.
Vuonna 2016 tulee voimaan uusi opetussuunnitelma, ja yksi suunnitelluista ops-malleista poistaa valinnaisuuden yläkoulusta kokonaan. Se ei oikein sovi yhteen sen ajatuksen kanssa, että jokaiselle oppilaalle pitäisi taata oikeus kukoistaa omilla vahvuusalueillaan.
Jokaisen opettajan olisi hyvä lukaista tämä läpi. Lukeminen ja sitä väistämättä seuraava mietintä vastaa pientä täydennyskoulutusta.
Maarit Korhonen: Herää, koulu!
Into
Bookysta Maarit Korhosen Herää, koulu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!