Parasta kirjassa on tietysti tarina, albaanisuvun vaiheista on kiinnostava lukea. Maailma Balkanilla on kovin erilainen, ja Statovci kuvaa sitä hienoin ja pikkutarkoin kuvin. Enimmäkseen kaikki menee päin prinkkalaa, sodan vuoksi mutta myös traditiot ja eri tavoin vinot ihmiset aikaansaavat ikäviä asioita. Väkivaltainen mies ja isä ei liene omaperäisin mahdollinen tulokulma, mutta uskottava kumminkin. Kirkkaitakin hetkiä on, mutta niiden merkitys ja olemassaolo asetetaan aina kyseenalaiseen valoon, juuriltaan reväistyn ilo ei ole koskaan puhdasta.
Kissa ja käärme kulkevat mukana koko ajan. Niitä ei selitellä sen kummemmin - muuten realistisena etenevä romaani hyppää hetkeksi myös fantasian puolelle - eikä niitä tarvitse kai sen kummemmin ymmärtääkään, mutta niiden voi tulkita myös kuvaavan päähenkilöiden irrallisuutta, pelkoja ja muita mielenliikkeitä.
Pidän siitä, kuinka Statovci rikkoo sinänsä ehyttä perhetarinaa irrallisilla tyylirikoilla kuten kirosanakeskittymillä tai fantasiajaksolla. Mutta ne eivät ole Kissani Jugoslavian suurin ansio, mielenkiintoinen tarina on.
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Otava
Tämäkin kirja helposti Bookysta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!