Jos kirjaa ajattelee vain sen teemojen kautta, tuntuu että niitä on liikaakin, vähemmälläkin pärjäisi. Öljyonnettomuus saa paljon tilaa takakannen esittelytekstissä, mutta itse kirjassa se jää pienelle huomiolle. Jopa hiukan päälleliimatun oloiseksi. Ja kun kirjassa on ekologiaa ja häilyviä seksuaalisia identiteettejä, niistä tulee väkisinkin mieleen että tällaisista näköjään pitää juuri nyt kirjoittaa, Seksistä ja matematiikasta on muodikas kirja.
No niin, nyt on kriittinen osuus hoidettu. Seksistä ja matematiikasta on hyvä kirja. Sen maailmassa viihtyy, siihen uppoutuu, sen voi vain antaa viedä, ja vientiä riittää ilahduttavan pitkään. Mikään ei töki, teksti on sujuvaa ja konstailematonta, paikoin runollistakin. Rakenne on omanlaisensa, teos polveilee mukavasti mutta pysyy lapasessa koko ajan. Yliopistomaailman kuvaus on kiehtovaa ja Rauma tuntee asiansa - vaikkei edes kirjoita omasta alastaan. Parasta on kuitenkin arki, jossa välillä ei tapahdu juuri mitään ja välillä tapahtuu liikaakin.
Seksistä ja matematiikasta on viisas kirja. Alkuasetelmia käännellään, asioissa on monta puolta. Seksissä, ihmissuhteissa, luonteenlaaduissa, neroudessa, kehitysvammaisuudessa; matematiikassa ei niinkään.
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta
Gummerus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!